Psykoosisairaudet: Skitsofrenian oireet

Läheisillä on suuri rooli oireiden varhaisessa tunnistamisessa, sillä skitsofrenialle, kuten monille muillekin psykoottisille sairauksille on ominaista olla sairaudentunnoton. Sairastunut saattaa helposti torjua ajatuksen hoitoon hakeutumisesta, koska kokee yleensä pelkoa tai häpeää (Skitsofreniainfo). Tunnilla erityisesti jäi kiinnostamaan skitsofrenian oireet, joten otimme asiasta tarkemmin selvää.

Skitsofrenian oireet voivat vaihdella hyvin laajasti potilaiden mukaan ja lisäksi potilaat voivat kokea oireet erilaisina. Psykoottiset oireet voidaan jakaa positiivisiin ja negatiivisiin oireisiin. Positiivisilla oireilla tarkoitetaan oireita, jotka tulevat ylimääräisinä normaaliin psyykkiseen toimintaan: harhaluulot, aistiharhat sekä puheen ja käyttäytymisen hajanaisuus. Negatiiviset oireet päinvastoin köyhdyttävät normaalia psyykkistä toimintaa. Näitä ovat puheen köyhtyminen, tahdottomuus, tunne-elämän latistuminen, anhedonia (kyvyttömyys tuntea mielihyvää) sekä tarkkaavaisuuden ja keskittymisen ongelmat (Skitsofreniainfo). Skitsofreenikko kokee aistiharhat todellisina, jolloin sairauteen kuuluu myös sairaudentunnottomuus. Harhat muodostuvat ilman ulkoista aistinelimeen kohdistuvaa ärsykettä.

Yleisimpiä harhoja ovat ääniharhat. Ne ovat yleisimmin sanoista ja lauseista muodostuvia epäystävällisiä ja vihamielisiä ääniä ja joidenkin kohdalla ne käskevät tekemään asioita. Äänet yleensä kritisoivat asioita, joista olet itse epävarma. Asioita, joita terve ihminen ei edes ajattelisi. Äänet voivat myös keskustella keskenään ja ääniä kuuleva voi osallistua keskusteluun tai naureskella niille. Potilaalla saattaa myös esiintyä outoa tilanteeseen sopimatonta käyttäytymistä, esimerkiksi toistuvia irvistyksiä tai toisen ihmisen liikkeiden matkimista.  Akuuttivaiheessa ilmenee lähes aina aistiharhoja. Vaikea-asteisina ja totena pidettyinä kuuloharhat voivat haitata suuresti henkilön ajattelua ja käytöstä. Usein kuuloharhoista kärsivä skitsofreenikko kykenee erottamaan kuitenkin aistiharhansa todellisuudesta toisin kuin psykoosissa oleva henkilö (Huttunen, 2015).

Videolla kuuluu ahdistavaa puhetta, joka on päällekkäistä ja sisältää eri ihmisten ääniä sekä naurua. Mutta kuten aikaisemmin mainittiin, kuuloharhat ovat erilaisia eri ihmisillä; esimerkiksi musiikkia tai muita ääniä. Skitsofreniaa sairastava yleensä kuulee ääniä eri päivinä eritavalla ja esimerkiksi stressi voi laukaista äänten lisääntymisen.
Videossa äänet muuttuvat hieman aika ajoin, jos ei jaksa kuunnella koko videota, kannattaa hieman hyppiä.

Sekä akuutissa vaiheessa että välittömästi psykoosista toipumisen jälkeen skitsofreniapotilas voi olla itsetuhoinen. Skitsofreenikon ja itsetuhoisuuden välisestä suhteesta voisi kirjoittaa kokonaan toisen blogi tekstin, joten asia jää mainitsemisen tasolle. Skitsofreniaan liittyy usein myös masennusta ja ahdistuneisuutta.

Kuuloharhojen lisäksi skitsofreniaa sairastavalla voi ilmetä myös näköharhoja tai joskus harvemmin myös tunto-, haju- tai makuharhoja. Törmäsin mielenkiintoiseen skitsofreniaa sairastavaan ihmiseen ollessani kesätöissä psykiatrisessa sairaalassa. Hän selitti oireitaan niin, että näkee ihmisten, paikkojen ja asioiden ympärillä positiivisia, negatiivisia ja neutraaleja väreitä. Ihmiset väreilivät eritavoin ja esimerkiksi osasto väreili negatiivisesti, jonka takia hän pyysikin päästä usein ulos; ulkona oli hyvät väreet. Jos ihminen väreili negatiivisesti, ei hän voinut olla tämän lähellä vaikka tunnisti harhan olevan harhaa. Hän myös kuuli ääniä, jotka usein käskivät hänen tappaa itsensä, joten itsetuhoisuus liittyi hyvin vahvasti oireisiin. Toisella skitsofrenia potilaalla oli tuntoharhoja ja hän koki usein iltaisin raajojen ja oman itsensä irtoavan toisistaan sekä koki olevansa eri maailmassa tuolloin. Myös hän oli itsetuhoinen, koska lisänä oli ääniä, jotka kertoivat, että hän ei ole hän. Äänet olivat syyttäviä. Tämän takia hän usein varasti nuppineulan, jolla hän tökki itseään käteen tunteakseen olevansa oma itsensä.

Harhaluulot ovat sitkeitä päähänpinttymiä ja epätodellisia uskomuksia, joista potilas pitää kiinni. Ne saattavat hallita koko ajatusmaailmaa ja sitä kautta elämää ja sen laatua. Vainoharhaiset eli paranoidiset deluusiot ovat yleisiä. Niissä potilas yleensä ajattelee tulevansa vainotuksi tai vakoilluksi. Potilas tulkitsee ihmisten käyttäytymiset ja eleet virheellisesti ja voi kokea perusteettomasti esimerkiksi lehtien kirjoituksia itseensä liittyviksi (Huttunen 2015). Harhaluulojen takia skitsofreniaa sairastava ihminen eristäytyy  ja sairauteen liittyy lähes poikkeuksetta muutenkin ihmissuhteista vetäytymistä sekä opiskelu-, työ- ja toimintakyvyn ja kognitiivisten toimintojen heikkenemistä. Vaikeasti vainoharhainen potilas voi olla myös vaarallinen (Tuominen-Salokangas, 2016). Harhat voivat liittyä usein myös uskonnollisiin ja hengellisiin teemoihin, kuten potilas voi esimerkiksi kuvitella näkevänsä pirun tai jumalan. Harhat voivat olla joskus hyvinkin eriskummallisia, kuten somaattisia harhatuntemuksia, esim. tunne aivoissa olevasta laitteesta tai, että Venäjän mafia jahtaa potilasta. Skitsofreenikko voi uskoa tulleensa valituksi erikoistehtävään (Suomen mielenterveysseura). Olen törmännyt potilaaseen, joka kuvitteli soittavansa ja puhuvansa puheluita puhelimellaan telepaattisesti sukulaistensa kanssa, koska hänelle oli annettu tällainen lahja.

Ajatuksen häiriöt huomataan usein potilaan puheesta tai kirjoituksesta. Puheesta puuttuu logiikka ja lauseiden yhtenäisyys, jolloin puhe on hajanaista. Vaikeassa skitsofreniassa potilas voi keksiä omia sanoja tai matkia äsken kuulemaansa puhetta. Puheen köyhtyminen tarkoittaa ylipäänsä puheen vähäisyyttä tai puuttumista kokonaan.

Kyvyttömyys tuntea erilaisia tunnetiloja liittyy anhedoniaan. Jotkut skitsofreniapotilaat eivät esimerkiksi pysty tuntemaan mielihyvää tai ahdistusta. Heillä voi myös esiintyä tunneilmaisun latistumista, jolloin kasvonilmeillä, eleillä, äänensävyllä tai katseella ei pystytä viestittämään erilaisia tunnetiloja.

Negatiivisiin oireisiin kuuluu myös tahdottomuus ja aktiivisuuden puuttuminen, jotka hankaloittavat päivittäisiä yksinkertaisia toimia. Skitsofreenikko saattaa jäädä tunneiksi istumaan paikalleen, jos häntä ei kannusteta liikkumaan tai esimerkiksi peseytymään. Skitsofreenikolla on myös kognitiivisia puutoksia, joita ovat muistiin, keskittymiseen ja tarkkaavaisuuteen liittyvät häiriöt. Uuden oppiminen on esimerkiksi vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Ongelmia esiintyy tiedon vastaanotossa ja käsittelyssä sekä päätöksenteossa. Negatiiviset oireet vaikeuttavat päivittäisistä askareista suoriutumista, joten ne ovatkin saaneet lisää huomiota skitsofrenian hoidossa (Skitsofreniainfo). Hoidossa paras teho saavutetaan optimoimalla lääkeannos ja yhdistämällä lääkitykseen psykososiaalisia terapioita (Isohanni ym.)

Lähteet:

Huttunen, Matti 2015. Duodecim Terveyskirjasto. Skitsofrenia. Verkkojulkaisu <http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00148#s2> Luettu 10.04.2017

Isohanni, Matti–Miettunen, Jouko–Koponen, Hannu– Mäkinen, Jussi. Skitsofrenian negatiiviset oireet. Verkkojulkaisu <http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo96428.pdf> Luettu 14.04.2017

Tuominen, Lauri – Salokangas, Raimo 2016. Aikakausikirja Duodecim. Skitsofrenia. Verkkojulkaisu. <http://duodecimlehti.fi/lehti/2016/5/duo13014> Luettu 10.04.2017

Skitsofreniainfo. Skitsofrenian oireet moninaisia ja yksilöllisiä. Verkkojulkaisu. <http://www.skitsofreniainfo.fi/oireet/Skitsofrenian_oireet_moninaisia_ja_yksilollisia> Luettu 10.04.2017

Suomen mielenterveysseura. Skitsofrenia. Verkkojulkaisu. <http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/mielenterveyden-h%C3%A4iri%C3%B6t/skitsofrenia> Luettu 11.04.2017