Kliininen psykologia

Psykologia on ihmisen sisäistä ja ulkoista toimintaa tutkiva tiede. Sisäinen toiminta käsittää muun muassa muistin, ajattelun sekä tunteet. Ulkoista toimintaa on käyttäytyminen. Psykologia tieteenä kuvaa ja selittää ihmisen käyttäytymistä siten, että voitaisiin löytää sellaisia säännönmukaisuuksia ja lainalaisuuksia, jotka määräävät ihmiselle tyypillistä tavoitteellista käyttäytymistä sanan laajassa merkityksessä (Toivio – Nordling 2011: 15.) 

  

Kliininen psykologia on psykologian sovellusalue, joka tutkii mielenterveyden häiriöiden syntyyn vaikuttavia tekijöitä, kehittää niille hoitomenetelmiä ja soveltaa niitä käytäntöön. Se on tiiviisti yhteydessä psykiatrian ja neurologian tieteenalojen kanssa ja näiden tieteenalojen kehitys on tapahtunut yhdessä. Kliininen psykologia käsittää nykyisin työn piirissään psyykkisten häiriöiden syntyyn ja kehitykseen vaikuttavien tekijöiden ehkäisemisen sekä varhaisvaiheessa ilmenevään häiriökäyttäytymiseen puuttumisen. Kliininen psykologi tekee työssään psykologin tutkimuksia, terapeuttisia, tukea tarjoavia keskusteluja sekä neuvonta- ja ohjaustyötä. Hänen työnkuvaansa saattaa myös kuulua henkilökunnan koulutus tai erilaisten terapiaryhmien ohjaaminen. Psykologi vaikuttaa moniammatillisessa työryhmässä oman alansa erityisasiantuntijana (Toivio – Nordling 2011: 15-16.) 

  

Mielenterveyden rakentumiseen ja häiriintymiseen vaikuttavia osatekijöitä on tutkittu ja kuvattu kliinisen psykologian persoonallisuusteorioiden kautta. Näitä tekijöitä, joita eri persoonallisuusteoriat painottavat ovat muun muassa perintötekijät, ympäristön vaikutus, varhaiset kokemukset, myöhemmät oppimiskokemukset, kehityksen luonne ja käsitys tiedostamattomien tekijöiden merkityksestä käyttäytymisessä (Toivio – Nordling 2011: 22.) Keskitymme tässä blogitekstissä tarkastelemaan eräiden psykologian suuntausten pääpiirteitä ja niiden edelläkävijöiden periaatteita. 

 

Psykologian suuntaukset 

Wieniläinen psykologi nimeltä Sigmund Freud kehitti persoonallisuusteorian, joka käsittelee ihmismielen rakentumista, toimintaa ja erilaisia häiriöitä. Freud näki ihmisen haluavana, mielihyvää tavoittelevana olentona, jonka on sopeuduttava ympäristön vaatimuksiin. Elämän realiteettien vuoksi, ihminen joutuu teorian mukaan sulkemaan tiedostamattomaan mielen alueeseen ajatuksiaan, kokemuksiaan, toiveitaan ja pettymyksiään. Tiedostamaton alue vaikuttaa hänen tavoissaan ajatella, käyttäytyä ja tuntea asioita (Psykoanalyyttinen yhdistys n.d.) Freud jakoi persoonallisuuden kolmeen ulottuvuuteen: id, ego ja superego. Id sisältää ihmisen vietit ja halut ja sen toiminta on tiedostamatonta. Ego tarkoittaa ihmisen minää ja se on yksilön tiedostettu kokemus itsestään. Superego (yliminä) toimii idin ja egon välissä pitäen nämä tasapainossa. Superego sisältää ihmisen normit, moraalin sekä sen, mitä hän haluaisi olla. Ihmispsyyke on Freudin mukaan jaettu tiedostettuun ja tiedostamattomaan. Lapsuuden kokemukset kulkevat ihmisen mukana tiedostamattomana ja vaikuttavat hänen käyttäytymiseen läpi elämän (Internetix 2015.) 

  

 

Behaviorismissa on yksinkertaistettuna kyse ärsykkeen johtamisesta tiettyyn reaktioon ja tämän toistuessa reaktion vakiintuminen pysyväksi. Toisin sanoen ihminen/eläin oppii. Behavioristisen oppikäsityksen mukaan oppija on tyhjä taulu (tabula rasa), johon kokemukset piirtävät jälkiä. Behaviorismin pedagogisia periaatteita ovat  

• vahvistamisen periaate 
• välittömän palautteen periaate 
• opetettavan aineksen pilkkominen pieniin osiin 
• virheellisten vastausten nopea sivuuttaminen. 
     

(Jyväskylän ammattikorkeakoulu n.d.) 
   

Kiinnostuksemme heräsi myös tunnilla keskusteltuun Ivan Pavlovin koirakokeisiin. Koirat oppivat tutkimuksessa reagoimaan ärsykkeisiin, jotka eivät aikaisemmin olleet aiheuttaneet niissä reaktiota. Kokeessa koirille soitettiin kelloa juuri ennen ruuan antamista. Kun tapahtumaa toistettiin, huomattiin, että koirien syljen eritys lisääntyi pelkästä kellon kuulemisesta, vaikka ruokaa ei ollut tarjolla. Tapahtui siis klassinen ehdollistuminen. 
   

  

  

  

Tapahtumaa voidaan myös soveltaa ihmisten käyttäytymiseen ja toimintaan. Behaviorismin oppi-isänä pidetty John B. Watson testasi pelon ehdollistumista 9 kuukauden ikäiseen lapseen, jota kutsuttiin Albertiksi. Hän antoi Albertin tutustua ensin eläviin rottiin, jonka jälkeen aina rotan nähdessään hänen selkänsä takaa kuului voimakas paukahdus. Lopulta Albert alkoi itkeä, ei pelkästä rotan näkemisestä, vaan myöskin kaikenlaisten muiden karvaisten eläinten kohdalla. Pikku Albertin koetta on tietysti arvosteltu tutkimuseettisistä syistä (Kaaro, Jani n.d.) Vaikka pikku Albertin tutkimuksessa vaadittiin useampi toisto pelon syntymiselle, voi myös opittu pelko tapahtua äkillisen traumaattisen tapahtuman sattuessa. Esimerkiksi autokolariin joutuminen saattaa aiheuttaa ihmiselle pelon autolla ajamista kohtaan. 

 

Humanistinen psykologia lähestyy ihmisyyttä henkisen terveyden ja positiivisten ominaisuuksien kautta. Suuntauksessa korostuu ihmisen ainutlaatuisuus sekä psykoanalyyttisten teorioiden ja behaviorismin vastustaminen. Humanistisen psykologian edelläkävijöinä pidetään Abraham Maslowia ja Carl Rogersia. Maslow on tunnettu etenkin Maslown pyramidista, joka perustuu ihmisen tarvehierarkiaan. Pyramidin pohjalla on fyysisten tarpeiden (esim. Nälkä ja uni) tyydyttäminen, jotka tulevat ensisijaisena. Pyramidin huipulla on itsensä toteuttamisen tarve, joka voi aktivoitua vasta perustarpeiden täytyttyä. Carl Rogers piti ihmistä kykeneväisenä selviämään haasteista löytämällä sisäiset voimavaransa. Rogersin mukaan terapeutin on opastettava asiakasta/potilasta löytämään itsensä paremmin (Mielen ihmeet 2015.) 

  

Kognitiivisen psykologian alueella korostuu yksilön aktiivisuus ja itseohjautuvuus, joiden avulla hän pystyy itse vaikuttamaan elämäänsä. Ihmisen havainnot maailmasta, aikaisemmat kokemukset ja tieto muokkaavat psyyken sisäisiä toimintamalleja eli skeemoja. Mallit taas ohjaavat havaintoja sekä vaikuttavat sopeutumiskykyyn sekä minkälaisia asioita ihminen oppii ja muistaa. Tämän havaintokehän välityksellä ihmisen sisäiset mallit muovaantuvat ja vaikuttavat siihen, kuinka ihminen jäsentää maailman. Kognitiivisen psykologian läpimurtajana pidetään Ulrich Neisseria, mutta sitä on tutkinut myös muun muassa Jean Piaget (Toivio – Nordling 2011: 63,64.) 

 

Kliininen psykologia sisältää valtavasti erilaisia teorioita, joista ei vain yksi ole oikeassa. Teoriat painottavat mielestämme liikaa yksittäistä osatekijää, vaikka ihminen kokonaisuutena on hyvin monipuolinen. Yksilöön vaikuttavia tekijöitä on suuri määrä, joten emme voi pelkästään korostaa lapsuuden kokemuksia, tai ympäristön vaikutusta käyttäytymiseen. Ihminen on vaikuttaja ja samaan aikaan vaikutuksen alainen. 

  

Lähteet

  

Toivio, Timo – Nordling, Esa 2011. Mielenterveyden psykologia. Helsinki: 2011. 

Mitä psykoanalyysi on. Suomen Psykoanalyyttinen yhdistys. Verkkodokumentti. <http://psykoanalyysi.com/wp/> Luettu 11.4.2017. 

   

Freudin psykoanalyysi 2015. Internetix. Verkkodokumentti. <http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/ps/ps5/1.0_kasitteet_ja_tutkimus/1.4_freudin_psykoanalyysi?C:D=hNqP.gZ6b> Luettu 13.4.2017. 

   

Mitä on humanistinen psykologia? 2015. Mielen ihmeet. Verkkodokumentti.<https://mielenihmeet.fi/mita-humanistinen-psykologia/> Luettu 13.4.2017. 

   

Behavioristinen oppimiskäsitys. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Verkkodokumentti. <http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasitykset/behavioristinen-oppimiskasitys/> Luettu 13.4.2017. 

   

Kaaro Jani. Pikku Albert ja yhdeksän muuta. Tiede. Verkkodokumentti. <https://seura.fi/digilehti/242016/pikku-albert-ja-yhdeksan-muuta> Luettu 13.4.2017.