Hoitotyön auttamismenetelmät ja hoitosuhdetyöskentely mielenterveystyössä

Hoitosuhdetyö on psykiatrisen hoitotyön ydin. Sillä tarkoitetaan ammatilliseen vuorovaikutukseen perustuvaa, potilaan ja hoitajan välistä luottamuksellista vuorovaikutussuhdetta, joka mahdollistaa avoimen keskustelun potilaan ajatuksista, teoista ja tunteista. Hoitajan on ehdottoman tärkeää muistaa hoitotyön eettiset arvot ja pitää niistä kiinni (Hietaharju – Nuuttila 2012: 84.)

   

Korostaisimme hoitosuhdetyöskentelyssä yhdestä tärkeimpiä ominaisuuksia luottamuksen syntymistä ja säilymistä, sillä suhde ei toimi, jos potilas ei voi avautua syvällisimmistä ajatuksistaan, tunteistaan ja tarpeistaan. Luottamus onkin hoidon etenemisen ja potilaan paranemisprosessin perusta. Se rakentuu pikkuhiljaa, mutta sen syntyminen ei välttämättä tapahdu helposti. Siihen vaikuttavat muun muassa sekä potilaan että hoitajan asenne, ilmaisutavat, taustatekijät ja ajatusmaailman kohtaaminen. Luottamuksen rakentamiseen ottavat osaa myös ympäristötekijät, potilaan sairaus, hoitajan ja potilaan yhteiset tekijät sekä hoitajan asiantuntijuus. Asiantuntijuus tulee ilmi hoitajan keskustelutaidoissa, potilaan arvojen ja päätöksenteon kunnioituksessa, kyvyssä arvioida omaa toimintaa ja tarvittaessa toimia potilaan edun mukaisesti (Hoitonetti).
  

Luottamuksen syntymisen lisäksi hoitosuhdetyöskentelyn onnistumiseen vaikuttavat lukemattomat muut tekijät. Onnistuneessa hoitajan ja potilaan välisessä suhteessa ilmenevät dialogisen vuorovaikutuksen, kokonaisvaltaisuuden, voimavaralähtöisyyden, luottamuksellisuuden ja empatian elementit. Dialogisuudella tarkoitetaan vastavuoroista keskustelua, mikä edellyttää hoitajalta avointa kiinnostusta potilasta kohtaan ja hänen hyväksymistään. Kokonaisvaltaisuus on potilaan monipuolista ymmärtämistä. Hoitajan on siis asetuttava potilaan asemaan ja yritettävä ymmärtää asioita potilaan silmin. Mielenterveystyössä hoitosuhteessa esiintyy myös voimavaralähtöinen ajattelu, jossa potilas hakee hoitajasta voimavaroja itselleen sekä ottaa käyttöönsä itsestään löytämänsä voimavarat (Kuhanen – Oittinen – Kanerva – Kanerva – Seuri – Shubert 2010: 153-154.)
   

Empatiakyky on yksi hoitajan tärkeimmistä ammatillisista taidoista. Empatia tarkoittaa toisen henkilön asemaan asettumista, jolloin potilas kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi sekä tuntee, että hoitaja on hänestä aidosti kiinnostunut. Hoitajan aitous on kykyä käyttää minän voimavaroja ja omaa persoonaa työvälineinä. (Kuhanen – Oittinen – Kanerva – Kanerva – Seuri – Shubert 2010: 155-156.)  
  

Pohdimme yhdessä sitä, kuinka nämä kaikki elementit käytännössä tulevat ilmi. Kuinka moni ammattilainen kykenee oikeasti asettumaan täysin potilaan asemaan ja kuvittelemaan, mitä hän tuntee? Kuinka moni hoitaja pystyy muodostamaan kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen potilaasta, jos heidän elämänsä ja lähtökohtansa ovat kuin yö ja päivä? Tässäkin asiassa varmasti kokemus tuo varmuutta ja pidempään työskennelleenä hoitaja oppii uusia keinoja luoda potilaaseen ainutlaatuisen yhteyden. Kokemuksen karttuessa elementit tulevat aikanaan ilmi ja hoitaja kykenee luomaan onnistuneita hoitosuhteita.

 
 

Hoitosuhteen vaiheet
  

Hoitosuhteita voi muodostua hyvin erilaisia luonteiltaan ja pituuksiltaan, riippuen potilaan sairauden tasosta ja hoitajan kyvystä toteuttaa hoidollinen vuorovaikutus onnistuneesti. Keskeistä hoitosuhteessa kuitenkin on sen määräaikaisuus: Hoitosuhteen päättymisen jälkeen suhde ei enää jatku. Hoitajan on luotava kokonaisvaltainen ihmiskäsitys potilaasta ja käytettävä tätä kokonaiskäsitystä sekä omaa ammatillista tietopohjaansa apuvälineenä hoidon tavoitteiden saavuttamiseksi (Oma:n materiaali.)
   

Hoitosuhteen kolme vaihetta ovat tutustumis-, työskentely- ja päättymisvaihe. Aluksi hoitaja ja potilas tapaavat luodakseen luontevan ja keskinäisen suhteen. Tutustumisvaiheessa voidaan sopia esimerkiksi tapaamisaika ja -paikka, hoidon tarkoitus ja tavoitteet, luottamuksellisuus jne. Hoitaja kertoo myös potilaalle suhteen ammatillisesta luonteesta. Hoidon tavoitteista voi myös sopia potilaan toiveiden ja tarpeiden mukaan. Niiden tulee olla konkreettisia ja realistisia, huomioiden suhteen pituuden ja intensiivisyyden. Hoitajan on pyrittävä kohtaamaan potilas ilman ennakkokäsityksiä, vaikka hän olisi saanut tietoa potilaasta ennen ensimmäistä tapaamista. Tutustumisvaiheen tavoite on, että hoitaja ja potilas tutustuvat toisiinsa ja potilaalle avautuu ammatillisen yhteistyösuhteen merkitys (Oma:n materiaali.)
   

Työskentelyvaiheeseen edetään, kun yhteistyösuhde on syventynyt sekä luottamus alkanut rakentua. Vaiheen aikana potilas ja hoitaja työskentelevät saavuttaakseen asetetut tavoitteet. Keskustelu toimii useimmiten työskentelymenetelmänä (hoitaja antaa tietoa potilaalle ja ohjaa keskustelua, mutta keskeistä on myös, että potilas avaa huolensa ja purkaa tunteitaan). Hoitajan suhtautuminen tulee olla neutraali ja hyväksyvä, jotta potilas kokee voivansa avautua keskusteluissa entistä paremmin. turvalliseksi (Kuhanen – Oittinen – Kanerva – Seuri – Schubert 2010: 168-169)
  

Lopetusvaiheen merkitys korostuu sitä enemmän mitä pidempi suhteen kesto on. Joskus on tarpeellista, että lopetusta käsitellään usean tapaamiskerran ajan, jotta voidaan selvittää pärjääkö potilas itsenäisesti. Hoitosuhteen myötä potilas tulee aina jossain määrin riippuvaiseksi hoitajasta, jolloin hän saattaa kokea suhteen loppumisen suurenakin menetyksenä. Tunne voi herättää pelkoa ja ahdistusta sekä potilas voi tuntea vastarintaa hoitajaa kohtaan. Näitä tunteita on hyvä käsitellä yhdessä. Onnistuneen hoitosuhteen lopetuksen myötä potilas kokee selviävänsä menetyksistä. Ennen hoitosuhteen päättymistä, on hoitajan varmistettava potilaan pärjääminen ja jatkosuunnitelmien kuviot, jotta potilaalle jää kokemus jatkuvuudesta ja hän kokee olonsa turvalliseksi (Kuhanen – Oittinen – Kanerva – Seuri – Schubert 2010: 169-170.)

 
 

Hoitotyön menetelmät
   

Hoitajan ja potilaan välillä vallitsee hoidollinen yhteistyösuhde. Hoitajan tulee tietää, mitä potilaslähtöisyys mielenterveyshoitotyössä tarkoittaa, millaisia elementtejä mielenterveyshoitotyössä esiintyy ja millaisia menetelmiä hoidollisessa yhteistyösuhteessa hyödynnetään. Hoitajan tulee lisäksi kehittää itseymmärrystään, jotta yhteistyösuhde voi tuottaa tulosta (Kuhanen – Oittinen – Kanerva – Seuri – Schubert 2010: 148.)
  

Potilaslähtöisessä yhteistyösuhteessa on tärkeää läsnäolo, rohkeus, osallisuus sekä potilaan tarpeiden toimiminen lähtökohtana. Suhteen tulee olla dialoginen, eli vastavuoroinen. Potilas on siis itse mukana vaikuttamassa oman hoitonsa suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Hoitosuhteen tulee tukea potilasta omien voimavarojen löytämisessä ja ohjata häntä oman elämän hallintaan. Mielenterveystyössä ohjaus ja toiminta ovat luonteeltaan konsultoivaa ja motivoivaa, jolloin tavoitteena on potilaan sisäisen motivoitumisen löytyminen omaan hoitoonsa (Kuhanen – Oittinen – Kanerva – Seuri – Shubert 2010: 151.)
   

Hoitosuhde on parhaimmillaan antoisa sekä potilaalle että hoitajalle. Hoitosuhteessa potilas saa tukea, turvaa ja lopulta itsenäistymisen kokemuksen ja otteen takaisin omasta elämästään. Hoitaja voi kokea onnistumisen tunteita nähdessään työn tulosta ja saadessaan auttamiskokemuksen. Hoitosuhde on kuitenkin hoitajaa emotionaalisesti kuormittava ja sen vuoksi hoitajan on kiinnitettävä omaan psyykkiseen vointiinsa erityistä huomiota.

http://www.julkari.fi/handle/10024/128009
   

Edellä mainitusta linkistä löytyvä mielenkiintoinen teos käsittelee hoitajan ja potilaan välisiä maailmankatsomuksellisuuseroja, suosittelemme ehdottomasti vilkaisemaan! :) Tässä lyhyt ote:
  

’’Meidän on paras tunnustaa, että kaiken menestyksellisen hoidon yhtenä osana on hoidettavien maailmankuvan muokkaaminen. On myös uskallettava tunnustaa, että hoitajien ja hoidettavien välillä on moraalisia erimielisyyksiä, joita ei pidä pumpuloida terapeuttisilla kiertoilmaisuilla.’’
  
    

Lähteet

Kuhanen, Carita – Oittinen, Pirkko – Kanerva, Anne – Seuri, Tarja – Schubert, Carla 2010. Mielenterveyshoitotyö. Helsinki: WSOYpro Oy.
  
   

Hietaharju, Päivi – Nuuttila, Mervi 2012. Käytännön mielenterveystyö. Helsinki: Sanoma Pro Oy.
   

Hoitonetti. Verkkodokumentti. Vuorovaikutuskulttuuri hoitotyössä. <http://hoitonetti.turkuamk.fi/Hoitonetti/2005_Vuorovaikutuskulttuuri/5.1.html> (4.4.2017).
   

Oma Metropolia, Mielenterveys- ja päihdehoitotyö SX00BN42-3027.