Kehityspsykologia

Mitä asioita kehityspsykologiassa käsitellään?

  

Kehityspsykologia tutkii ihmisen kehitystä aina vauvasta vaariin asti ja selittää elämänkaaren psyykkisiä muutoksia ja niiden yhteyttä biologiseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Elämässä tapahtuu paljon muutoksia ja niitä tutkitaan kolmesta eri näkökulmasta: fyysisestä, kognitiivisesta ja psykososiaalisesta. Fyysinen kehitys sisältää hermoston, aivojen ja motoristen taitojen kehittymisen sekä hormonitoiminnan muutokset. Psykososiaalinen kehitys pitää sisällään psyykkisen kehityksen tiiviissä vuorovaikutuksessa sosiaalisen ympäristön kanssa (Aarnio ym. 2012, 12). Psyykkinen kehitys sisältää tiedollisen eli kognitiivisen (havaintojen, tarkkaavaisuuden, muistin, kielen ja ajattelun) sekä tietoisuuden kehityksen. Sosiaalinen kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa kaikkiin muihin. Tutkimusalueista tärkeimpiä ovat kiintymyssuhteiden muodostuminen ja vaikutukset, leikit ja harrastukset sekä yhteisön ja kulttuurin vaikutukset kehitykseen (Vilkko-Riihelä, Laine, 2012, 11-12).
  

Se, miten nuorta kohdellaan vaikuttaa hänen minäkäsitykseen ja sosiaalisiin suhteisiin. Koska kaikki osa-alueet kehittyvät kiinteästi yhdessä voidaan fyysisesti kehittyneempää nuorta kohdella aikuisemmin ja hänellä saattaa olla vanhempia nuoria kavereina, mutta hän myös saattaa joutua tekemään valintoja ja päätöksiä, johon psyykkinen kypsyys ei riitä.

Mitä tutkimusmenetelmiä käytetään?

  

Kehityspsykologiassa tarvitaan myös tietoa eri tieteenaloilta. Tutkimuksissa yhdistellään biologiaa, psykologiaa, yhteiskuntatieteitä.

- poikittaistutkimus on nopea menetelmä, jossa tutkitaan yhdellä kertaa eri ikäisiä.

- pitkittäistutkimus on aikaa vievä ja työläs, mutta kertoo hyvin sen yksilön kehityksen. Tutkimuksessa yksilöä seurataan pitkällä aikavälillä.

- kaksos- ja adoptiotutkimus, joissa voi todeta sukulaisuuden lisäävän samankaltaisuutta. Identtiset kaksoset ovat fyysisiltä ominaisuuksilta hyvin samanlaisia, mutta psyykkisten ominaisuuksien suhteen samankaltaisuus ei ole yhtä suurta, mutta kuitenkin suurempaa kuin epäidenttisten kaksosten. Adoptiotutkiuksilla voidaan selvittää perimän ja osittain ympäristön vaikutuksia (Vilkko-Riihelä, Laine 2012, 14-15).

 

Millaisiin ikävaiheisiin ihmisen elämä voidaan jakaa?

    

Ihmisen psyykkiseen kehitykseen vaikuttavat toisaalta perintötekijät, toisaalta fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön kuuluvat tekijät. Psyykkinen kehitys jatkuu läpi elämän. Eri ikävaiheet tuovat mukanaan erilaisia psyykkisiä kehitystehtäviä.
  

Lapsuudessa fyysinen kehitys on nopeaa ja nuoruusiässä kasvetaan aikuisen fyysiseen ulkomuotoon. Leikki-ikäiselle ja nuorelle sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä. Nuoruusiässä kuitenkin suhde ikätovereihin lähentyy ja vanhempiin otetaan etäisyyttä. Sekä varhaislapsuuteen että nuoruuteen liittyy itsenäistymistä. Jos varhaislapsuudessa lapsen itsenäistymistä ei tueta, on nuoruusikä toinen mahdollisuus itsenäistyä ja ottaa etäisyyttä vanhempiin. Nuoruudelle on tyypillistä oman identiteetin etsiminen, minäkäsityksen monipuolistuminen ja ajattelutaitojen kehitys.
  

Tärkeintä nuoruusiässä on identiteetin rakentaminen: kuka minä olen, miten minä toimin. Omaa minuutta peilataan muihin. Eri roolien kokeileminen on hauskaa ja rakentavaa, mutta jos valheellisiin identiteetteihin alkaa uskoa itsekin, voivat ne muuttua ongelmaksi ja olla riski mielenterveydelle. Nuoruudessa tapahtuu fyysinen kasvu ja kypsyminen seksuaalisuuteen. Psyykkinen kokemus itsestä heijastuu vahvasti fyysiseen kokemukseen itsestä. Elämässä tapahtuu paljon muutoksia myös sosiaalisessa ja tunnemaailmassa, jotka vievät kohti itsenäistymistä ja aikuisuutta.
  

Jos poika kehittyy nopeasti, sillä on usein myönteisiä vaikutuksia minäkuvaan ja sitä kautta saattaa kaverit olla vanhempia ja olla muutenkin suositumpi sekä menestyy urheilussa paremmin. Se saattaa kuitenkin vaikuttaa koulumenestykseen negatiivisesti ja saattaa tulla tehtyä asioita, jotka eivät ole vielä soveliaita ikään suhteutettuna. Tyttöjen nopea fyysinen kehitys saattaa johtaa päinvastoin negatiivisesti sosiaalisiin suhteisiin ja naisellisen ulkomuodon takia saatetaan kiusata, joka vaikuttaa negatiivisesti minäkuvaan. Asia on kuitenkin kulttuurisidonnainen.
  

Nuoruus on herkkää aikaa erilaisten psyykkisten häiriöiden ja sairauksien puhkeamiselle. Yleisiä ovat syömishäiriöt ja ahdistuneisuushäiriöt. Tämä johtuu siitä, että nuori ei ole välttämättä valmis kestämään stressitekijöitä ja stressinhallintakeinoja ei vielä ole. Omia muuttumiseen liittyviä ahdistuksen ja hämmennyksen tunteita voi tehokkaasti käsitellä erilaisilla stressinhallintakeinoilla, mutta nuori ei ole näitä vielä oppinut käyttämään. (Toivio, Nordling 2011, 157-159)
  

Aikuisuuden määrittely vaihtelee ihmisestä ja kulttuurista riippuen. Aikuisuus voidaan rajata esimerkiksi työn, perhe-elämän ja velvoitteiden tai pelkästään täysi-ikäisyyden perusteella. Aikuistumiseen liittyvät itsenäisyys ja vastuullisuus: aikuinen ihminen sietää yksinoloa ja kykenee itsenäisiin ratkaisuihin. Aikuisuuden kehitystehtäviä ovat pysyvän parisuhteen ja perheen perustaminen. Pysyvä parisuhde luo turvallisuuden tunnetta, mutta myös uhan omalle itsemääräämisoikeudelle. Vanhuuteen liittyy fyysinen vanheneminen ja sairaudet sekä puolison kuolema. Vanhuudessa lapsenlapset tuovat iloa ja eläkkeellä on aikaa itselleen.

Psykologian tunnilla mieleen jäi erityisesti Harry Harlowin emodeprivaatiokokeet apinoilla 1950 ja 60-luvuilla: apinavauva erotettiin heti syntymän jälkeen emosta ja tilalle tarjottiin esim. rautalankaemo tai turkisemo. Emonsa menettäneistä apinoista tuli esim. apaattisia, syrjäänvetäytyviä, kykenemättömiä sosiaaliseen ja seksuaaliseen kanssakäymiseen, kykenemättömiä hoivaamaan omia poikasiaan. Julmat kokeet osoittivat, miten tärkeää emon läheisyys oli apinoille 
  

Seuraavassa videossa kerrotaan hyvin teoriasta, mutta myös lapsen kehityspsykologiasta kiinnostavalla tavalla. Siinä käydään läpi syy-seuraus-suhteita ja miten lapsena koetut asiat voivat vaikuttaa myöhemmin.

 

Kiinnostus heräsi lisäksi myös lapsen kehityksen mallia kohtaan ja Jean Piagetin teoriaan. Jean Piaget muodosti mallin lapsen ajattelun kehityksestä. Hän muodosti kaavan, jonka mukaan ajattelun kehitys on kypsymisen seurausta. Kehityksen perustana on muodostaa sisäisiä malleja eli skeemoja. Uusissa kokemuksissa lapsi sulattaa uuden tiedon vanhaan (assimilaatio) ja mukauttaa niitä (akkomodaatio), jotta lopputulos on tasapainoinen ja ristiriidaton (Wikispaces).

Vaiheet:

kuva: <http://kehityspsyka.blogspot.fi/2014/05/lapsen-ajattelun-kehitys.html>

Lähteet:

Aarnio, Kia - Autio, Sari - Hiltunen, Virpi 2012. Skeema 2. 1. painos. Porvoo: Edita.

Internetix. Piaget´n teoria kognitiivisesta kehityksestä. Verkkojulkaisu. <http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/ps/ps2/1_kehityspsykologian_teoriat__mallit_ja_tutkimus/08_piagetn_teoria?C:D=gjsX.eyaI> Luettu 05.04.2017

Toivio, Timo - Nordling, Esa 2011. Mielenterveyden psykologia. 1.-2. painos. Helsinki: Edita

Vilkko-Riihelä, Anneli - Laine, Vesa 2012. Mielen maailma 2 kehityspsykologia. 5., uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro

Wikispaces. Kognitiivinen kehitys. Verkkojulkaisu <https://kehityspsykologia.wikispaces.com/Kognitiivinen+kehitys> Luettu 05.04.2017